John Locke syntyi 1600-luvun Englantiin. Hänet muistetaan filosofina,
lääkärinä ja valtiomiehenä. Locke tunnetaan parhaiten empirismin sekä
liberalismin (erityisesti laajojen yksilönvapauksien, tasa-arvon ja
uskonnollisen suvaitsevaisuuden) puolustajana. Hänen yhteiskuntafilosofiansa on
vaikuttanut muun muassa Englannin parlamentin sekä Yhdysvaltain perustuslain
muodostumiseen.
ELÄMÄSTÄ
John Locke syntyi
vuonna 1632 Lounais-Englannin Wringtoniin. Locken isä oli kiinnostunut
kirkollisista ja yhteiskunnallisista asioista — hänen tiedonhalunsa kyseisiä
asioita kohtaan vaikutti suuresti myös Locken kasvatukseen. Isän tuttavallinen
suhde paikallisen parlamentin jäseneen mahdollisti Lockelle huomattavasti
varallisuustasoaan paremmat koulutusmahdollisuudet Lontoon Westminster
Schoolissa. Locke suhtautui kriittisesti saamaansa koulutukseen, erityisesti
aristoteeliseen dogmatismiin. (Sinokki, 2013.) Valmistuttuaan hän jatkoi
Oxfordin yliopistoon opiskelemaan jumaluusoppia, ja samoihin aikoihin hän
kiinnostui myös lääketieteestä (Forsius).
Oxfordissa Locke
tutustui merkittävää poliittista vaikutusvaltaa omaavaan Shaftesburyn jaarliin,
jonka luokse hän muutti Lontooseen. Locke toimi hallinnollisissa viroissa,
sihteerinä, avustajana sekä lääkärinä, ja vuonna 1668 hänet hyväksyttiin
Lontoon Royal Societyyn. Vuonna 1675 Locke joutui lähtemään maanpakoon Ranskaan
poliittisen epävakauden ja Shaftesburyn kanssa kirjoittamansa, poltettavaksi
määrätyn kiistakirjoituksen vuoksi. Tilanteen rauhoituttua hän palasi
Englantiin, mutta joutui vuonna 1683 lähtemään jälleen maanpakoon Hollantiin
ollessaan epäiltynä vallankumouksen järjestelyistä. (Sinokki, 2013.)
Maanpaon aikana
Locke kirjoitti paljon ja julkaisi Tutkielman
inhimillisestä ymmärryksestä. Vuonna 1689 hallitsijan vaihtuessa Locke
saattoi palata Englantiin. Pian sen jälkeen hän julkaisi Tutkielman, Kaksi tutkielmaa
hallitusvallasta sekä Kirjeen
suvaitsevaisuudesta. Vuonna 1696 Locke oli perustamassa kauppaneuvostoa,
jonka johdossa toimiessaan hän käytti elämänsä suurinta poliittista valtaa
1700-luvulle asti. Silloin Locke joutui vetäytymään tehtävästä terveydentilansa
vuoksi, ja viimeiset vuotensa hän vietti maaseudulla ystäviensä luona. Locke
kuoli vuonna 1704. Vasta hieman ennen kuolemaansa hän tunnusti suurimman osan
yhteiskunnallisista kirjoituksista omikseen. (Sinokki, 2013.)
TEOKSISTA
Locken
filosofinen tuotanto jaetaan tietoteoriaan ja yhteiskuntafilosofiaan.
Ensimmäiseen näistä perehtyy Tutkielma
inhimillisestä ymmärryksestä, jonka Locke julkaisi nimellään jo omana
aikanaan. (Sinokki, 2013.) Hänen tietoteoriset näkemyksensä tunnetaan parhaiten
empirismistä, kokemusperäisyydestä, tiedon lähteenä. Kaikki ajattelun ja tiedon
ainekset ovat siis peräisin kokemuksesta. Ihmisen syntyessä mieli on kuin tyhjä
taulu, ’’tabula rasa’’, jonka vasta kokemus ”kalustaa” antaen tietoa maailmasta
ja itsestämme. Ideat ulkoisesta todellisuudesta ovat siis aistivaikutelmia,
joita ulkoinen todellisuus on luonut aisteihimme. (Ayers, 1997, s. 11.)
Locken
yhteiskuntafilosofiset tekstit jakautuvat uskonnonvapautta koskeviin
kirjoituksiin sekä yhteiskuntateoriaan, josta erityisesti kertovan Kaksi tutkielmaa hallitusvallasta hän
kirjoitti ollessaan maanpaossa. Sen oli tarkoitus oikeuttaa Englannin tuleva
kansannousu. Ensimmäinen tutkielma argumentoi kuninkaan yksinvallan oikeutusta
vastaan ja on jälkimmäistä tutkielmaa aikakausisidonnaisempi. (Sinokki, 2013)
Toinen tutkielma puolestaan kertoo ’’poliittisen vallan alkuperästä,
laajuudesta ja tarkoituksesta’’ (Koikkalainen).
Locken mukaan
Jumala on luonut kaikki tasa-arvoisiksi, joten kukaan ei voi asettaa itseään
muiden yläpuolelle.Thomas Hobbesin tapaan Locke ajattelee aikojen alussa olleen
luonnontilan, jossa yhteiskuntaa ei ole. Toisin kuin Hobbes, Locke kuitenkin
ajatteli Jumalan antaneen kaikille järjen, joten jokaisen on mahdollista
tavoittaa tietyt moraaliperiaatteet, joita tulee kunnioittaa (esimerkiksi
elämä, vapaus ja omaisuus). Ihmiset pyrkivät luonnontilassakin elämään sovussa.
Yhteiskuntasopimuksen kannattavuuteen johtavat kuitenkin monet seikat.
Ristiriitatilanteilta ei voi välttyä tuomioistuimen puuttuessa, sillä jokainen
joutuu tuomaroimaan omaa asiaansa. Syntyy kateutta, kostoa ja epätasa-arvoa
heikompien ja vahvempien välille. Ihminen ei myöskään aina osaa tai halua
noudattaa moraaliperiaatetta, vaikka tietääkin kuinka toimia. (Sinokki, 2013.)
Locke tunnetaan
myös omistusoikeuden puoltamisesta. Hänen mukaansa materiaalin lisäksi
ihmisellä on omaisuus omassa persoonassaan, jolloin siihen ei kenelläkään
muulla voi olla oikeutta. Aineelliseen omaisuuteen ihminen saa oikeuden
liitettyään siihen omistamaansa persoonaansa työn muodossa — tuottaahan työ
aineeseen suurimman osan sen arvosta (vertaa heinikkoa ja viljeltyä
vehnäpeltoa). Rahan kehittyminen mahdollistaa omaisuuden kerryttämisen. (Locke,
1995, s. 66) Omaisuuden karttuminen lisää luonnontilaisten suhteiden
vääristymistä ja siten järkevyyttä solmia yhteiskuntasopimus (Sinokki, 2013).
Ihmiset siis
solmivat yhteiskuntasopimuksen turvatakseen omat luonnolliset oikeutensa, mikä
samalla tarkoittaa joidenkin oikeuksien luovuttamista hallitsijalle.
Yhteiskunnan oikeudenmukaisuus riippuu siitä, kuinka hyvin kansalaisten
oikeudet kyetään turvaamaan. Jos valtiovalta ei siihen kykene, se voidaan
syrjäyttää. Kaikki vallankäyttö on lähtöisin kansalaisten suostumuksesta, joten
on sallittavaa erottaa oikeutettu ja oikeuttamaton hallitsemistapa. Yhteiskunnan
tarkoitus on nimenomaan rauhan ja turvallisuuden turvaaminen sekä
yksilönvapauden esteiden poistaminen. Muutoin sen ei tule puuttua yksilön
elämään esimerkiksi hyvinvointioikeuksista huolehtimalla. (Sinokki, 2013.)
Uskonnonvapautta
koskevissa teksteissään Locke ajattelee maailmassa olevan vain yksi totuus,
jonka avulla pelastuksen voi saavuttaa. Koska monet uskonasiat jäävät
ihmisjärjen ulottumattomiin, ei niistä voida saada varmaa tietoa. Uskonkiistat
ovat siis ratkaisemattomia. Valtion ei pidä suosia yhtä uskontoa, sillä sen
todenmukaisuudesta ei voida saada varmuutta. Valtion tehtävän ollessa
kansalaisten tasa-arvoinen hyvinvoinnin takaaminen, tulee sen myös sallia
jokaisen harjoittaa oman pelastumiskäsityksensä mukaista uskontoa. (Sinokki,
2013.)
LÄHTEET
INTERNET
FORSIUS, Arno: John Locke (1632 – 1704) –
filosofi, lääkäri ja kasvattaja. Lääketiedettä – kulttuuria
– ihmisiä, kuvauksia historiasta.
KOIKKALAINEN,
Petri: Poliittisen vallan jäljillä. Filosofinen aikakauslehti N&N.
SINOKKI,
Jani: John Locke. Filosofia.fi. Julkaistu 12.3.2013
KIRJALLISUUS
AYERS, Michael, 1997: Locke. Kustannusosakeyhtiö
Otava. Helsinki.
LOCKE, John, 1995 (1689): Tutkielma hallitusvallasta. Gaudeamus.
Tampere.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti